Muttah, poroset olivat yhtä innokaasti jäkäläsäkin kimpussa kuin ennenkin. Oli jokseenkin ärsyttävää kun ne vain parveilivat miun ympärilläni ja söivät suoraan säkistä. Hiukan liikkumatilaa minullekkin..!
Mutta kyllä poronvasikat ovat sitten suloisia. Aika jännä että viimevuonna molemmat vasikat oli poikia ja tänä vuonna ne ovatkin tyttöjä... Ihan niinkuin siinä olisi jokin järjestys ja molempia ei syntyisi yhtäaikaa.
Muttah, ruokkimisen jälkeen porhalsimme äitin ja siskon kanssa näytelmä paikalle ja katselin kun he harjottelivat näytelmän vielä kerran läpi ennen itse esitystä. Meinasin nukahtaa tuoliin kun en ollut nukkunut edellisenä yönä kunnolla ja oli lämmin paikka istua. Harmi vain, että hyttysiä oli sen verran paljon ettei siitä tullut mitään. Ja tuolikin oli melko huono, joten siinä oli hankala saada yhtään hyvää asentoa.
Sitten tulikin näytelmän aika alkaa. Kuvasin sen vanhalla kameran raadolla, joka oli itseasiassa vain vuoden minua nuorempi. Mutta silti inhottava käyttää jalustan jäykkyyden ja zoomauksen karkuuden vuoksi.
Näytelmän loputtua kasasimme kamppeet ja läksimme kotiin. Kotimatkalla poikkesimme papan luona moikkaamassa vielä kerran ja äiti otti omenapuusta oksan kotiin kukkamaljakkoon.
Ja sitten vielä;
Sipulini elää!
Huomasin eilen, että ne ovat kuin ovatkin alkaneet kasvaa onnettomassa kasvualustassaan.
Kuva alustasta
Kuva versoistaMolemmat kuvat otin kännykälläni.
Kesti kyllä hirmuisen pikään, että itivät, mutta kuitenkin... Toivottavasti pysyvät elossa sadonkorjuuseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti